Sanat eivät ole taidetta

Jos sanojen ja lauseiden esteettinen ihailu ja niillä "taiteilu" olisi vain harmiton harrastus kuten postimerkkien keräily, niin sen voisi hyväksyä. Valitettavasti se kuitenkin sotkeutuu perustavalla tavalla ihmisyyden keskeisimpään olemukseen, ajatusten ja ideoiden maailmaan, ja siksi ei ole suotavaa. Tekstin pitäisi toimia ideoiden apuna eikä omana esteettisenä olomuotona. Ei "runoilua" ole tietenkään syytä kieltää, koska se olisi mahdotonta ja huono idea muutenkin. Mutta on hyvä tehdä tätä harrastaville tiedoksi, että touhussa voi ajautua pahasti sivuraiteille ja sieltä voi olla vaikeaa löytää takaisin.

Silloin kun teksti toimii mahdollisimman puhtaasti ideoiden ja ajatusten välittämisessä, niin se ei ole itsessään kaunista, hauskaa tai muutenkaan mielenkiintoista. Mutta sitä myöten teksti todennäköisesti toimii tarkoituksessaan paremmin. Toive siitä, että teksti kuulostaisi hauskalta tai muuten vain hyvältä, on merkki, että on unohdettu mistä tässä on lopulta kyse.

"Sanataiteilijoille" tämä kaikki voi kuulostaa turhan radikaalilta ja vastenmieliseltä, mutta heille sanon vain, että menkää muualle leikkimään.

Luonnosten luonne

"Luonnos" (engl. draft) on vain kiertoilmaus sille, että tuotos on paska eikä ansaitse nähdä päivänvaloa koskaan. Mitään luonnosta ei tarvita, jos tekee jotain oikeasti hyvää ja sellaista jonka tulee oikeasti saamaan valmiiksi. "Luonnokseksi" jäävät kaikki ne, joiden on tarkoituskin jäädä kesken.

Luonnokset voi huoletta poistaa.

Hammaslääkärikäyntiä odotellessa

Kuinkahan paljon vaikuttaa hammaslääkärissä käynnin epämiellyttävyyteen se, että lääkäri ja avustaja saavat luonnostaan miltei täydellisen statusdominanssin operaation ajaksi. Potilas makaa siinä avuttomana, suu täynnä jotain laitteita, jotka estävät normaalin kommunikoinnin. Tähän kun lisää sen, että monet lääkärit ottavat varmaan miltei luonnostaan sellaisen isällisen/äidillisen sävyn juttuihinsa. "Ei ole oikein pidetty huolta hampaista vai?" Toisessa statusasetelmassa hoidosta aiheutuva, useimmiten lopulta aika mitätön kipu ei tuntuisi puoliakaan niin pahalta, jos miltään.

Luulen, että tilanteen erikoisuuden takia vaatii aika paljon taitoa lääkäriltä neutralisoida tilanne niin, että se tuntuisi oikeasti luontevalta potilaallekin.

Tuntuu toisaalta aika epätodennäköiseltä, että joku ajattelisi alalla tällä tavalla ja lähtisi parantamaan hoitoa tästä näkökulmasta.

Tapoja saada tahtonsa läpi

Käsky --- kohtelias pyyntö --- säälin aneleminen.

Kaaviossa oikealle päin siirryttäessä käytetään enemmän kohteen tunteiden manipulointia.

Spämmiongelma ratkeaa vasta sitten, kun mainostajat oppivat kohdistamaan mainoksensa oikeille henkilöille. Tajusin asian, kun havaitsin, että saamani sinänsä asianmukaiset sähköpostit eivät ole enää mitenkään erotettavissa "oikeasta" spämmistä.

Levy-yhtiöt ovat nykyajan suurimpia piraatteja

Harrastan biljardipiireissä tiedotustoimintaa ja taannoisten EM-kisojen aikaan yksi tuttavani tallensi netissä näytetyn livestreamin kasipallon finaalista, jossa pelasi suomalainen. Pyysin EM-kisojen järjestäjäorganisaatiolta luvan sille, että video laitetaan jakoon nettiin. Järjestön tiedottaja antoi tähän luvan. Video meni jakoon Youtubeen ja nyt tallennuksen tekijä kertoo, että on saanut huomautuksen tekijänoikeuksien rikkomisesta kahdelta levy-yhtiöltä. Kuten videolta näkee, videolla kuultava musiikki on pelipaikalla soitettua taustamusiikkia. Huonolaatuista ja peittyy tietysti pelaamisen ja yleisön ääniin.

Miten kenelläkään voi edes olla aikaa tämmöiseen?

Entistä enemmän alkaa tuntua siltä, että teoreettinen märehtiminen blogeissa ei ole millään tavalla perusteltua, koska nykypäivänä on teknisesti niin helppoa tehdä kaikkea tuottavaa. Toki blogeja voi käyttää itsensä ja muiden viihdyttämiseen, mutta blogijutuissa on niin usein sellainen sävy, että valistetaan muita tai valitetaan maailman vääryyttä. Ikään kuin mikään muuttuisi blogikirjoituksesta. Teknologian mahdollistama "vipuvoima" on niin valtava, että asioiden teoreettinen jahkailu tuntuu vain niin turhalta.

En tarkoita, että blogikirjoittelun sijaan pitäisi lähteä välttämättä parantamaan maailmaa (mihin suuntaan itse kukin sitä sitten haluaakin muuttaa). Vaan että löytää sen tekemisen muodon, joka on itselle kaikkein luontevinta ja tekee sitten. Sen sijaan että pyörisi blogimaailman keinotekoisessa tärkeydentunteessa. Täällä voi niin helposti sotkea itsensä tunteeseen, että nyt ollaan jossain todella tärkeän äärellä vaikka blogit parhaimmillaan ovat jonkun muun homman sivutuote.

Tämä ei ole mikään "kaikki on turhaa" -tilitys tai edes "blogikirjoittelu on turhaa" -tilitys. Lähinnä varoitus itselle, että kun tarpeeksi kauan pyörii täällä generoitujen ajatusten ympärillä, niin ne alkavat vaikuttaa tärkeiltä pelkästään sen takia, että niiden ympärillä pyörii paljon. Mutta samalla kadottaa kosketuksen todellisuuteen ja siihen mikä on oikeasti merkityksellistä.

Pidän sitä ihan hyvänä ohjenuorana, että jos aihe herättää kovasti tunteita, niin on suuri riski, että mennään vahvasti väärään suuntaan. Tunnereaktio on tietysti aina merkki jostain, mutta sen kanssa ei kannata jäädä piehtaroimaan. Se on kuin varoitusääni monimutkaisesta laitteesta. Varoitusääni kertoo jostain, mutta sillä äänellä sinänsä ei ole sen suurempaa itseisarvoa.