Joskus on kai neuvottu, että keskustellessa pitää katsoa silmiin. Tämä on järjetön neuvo, koska katsekontakti (ja sen välttäminen ja erityisesti näiden kahden rytmitys) on yritys vaikuttaa keskustelijoiden keskinäiseen dominanssijärjestykseen. Jos molemmat osapuolet pyrkivät katsomaan silmiin (kääntämättä katsettaan välillä pois), niin heidän välille syntyy dominanssijännite, jonka jälkeen varsinainen keskustelu on irrelevanttia, kunnes tämä jännite saadaan jotenkin purettua pois. Jos taas kääntää katseensa jatkuvasti pois toisen silmistä, niin ottaa alemman dominanssin roolin keskustelussa.
Tätä neuvoa jakavat todennäköisesti ihmiset, jotka tyypillisesti ottavat keskustelussa korkeamman dominanssin. He kuvittelevat, että kaikki voisivat katsoa suoraan silmiin kääntämättä katsetta välillä pois.
Pikku-Pietari
2 viikkoa sitten
1 kommentti:
Vanhemmat kai opettavat lapsilleen "hyviä tapoja" eli korkeamman statuksen elkeitä (hyvä ryhti, toisen silmiin katsominen, hillitty käytös jne.) jotta nämä "pärjäisivät elämässä" eli statuskilpailussa.
Kyllä ne toiset lapset sitten polkevat lapsen siihen sopivaan rooliin ja paikkaan dominanssihierarkiassa. Paitsi tietysti jos lapsi on autistisella spektrumilla sen verran kaukana neurotyypillisestä, että kuvittelee muiden lasten olevan väärässä.
Lähetä kommentti