Lukuvuosi alkaa

Kävin ilmoittautumassa läsnäolevaksi universumissa. (Tai multiversumissa, miten sen kukin haluaa nähdä.) Yliopistolla en ole ollut pitkään aikaan.

Läsnäoleminen ei ole helppoa. Yritän parhaani.

Ajattelutoiminnan käynnistymistä odotellessa. Pelkästään videon otsikko on jo aika hyvä koukku. 

Kun lakkaa kirjoittamasta, lopettaa ajattelemasta

Tahattomasti alkanut tauko kirjoittamisesta osoitti itselleni taas sen, että kun lakkaa harrastamasta ajattelua tällä tavalla, niin tähän harrastukseen liittyvät ajatukset vähitellen katoavat mielestä. Aivossa ei automaattisesti möyhi kaikenlaista raakamateriaalia, jonka sitten voi pienellä vaivalla muotoilla blogikirjoituksiksi tai vastaaviksi. Tällaista ajattelua pitää harjoittaa ja siitä sitten syntyy enemmän tai vähemmän järkeenkäypiä ajatuksia.

Joskus sanoin, että kynnystä kirjoittamiseen ei välttämättä pidä madaltaa liian alas, jotta kirjoittamisessa kehittyisi, mutta tauon jälkeen tämä ei varmaankaan pidä paikkansa. Tauon synnyttämä "tyhmyys" yhdistettynä huonosti kalibroituihin julkaisukriteereihin aiheuttaa helposti sen, että ei voi kirjoittaa mitään.

Ugh.

Musta Mannerheim on statusristiriita

En voinut välttyä noteeraamasta, että on tehty joku Mannerheim-elokuva, jonka pääosan esittäjä on musta. Näin myös vitsinä tehdyn kuvamuokkauksen, jossa Mannerheimin pään tilalle oli laitettu Samuel  L. Jacksonin pää, kädessään sikari ja kuvatekstinä jotain tyypillistä Samuel Jacksonin roolihahmojen viileän koleaa kiroilua. Päättelin tästä, että alkuperäinen ongelma (l. joku musta mies Mannerheimina)  liittyy lähinnä siihen, että miellämme satunnaisen mustan miehen oikean statuksen aivan liian alhaiseksi verrattuna mielikuvaamme Mannerheimista. Tästä syntyneen ristiriidan kukin ratkaisee sitten tavallaan, toiset kiukulla, toiset huumorilla, loput jotenkin muuten.

Aaron Swartz: Take a step back.

So I started wondering: Is there more where that came from? I realized I’ve never stopped to ask whether I could get better at life. After all, in my day job, I’m constantly looking for ways to learn and grow – reading the latest books and articles about the field, talking to other people with similar jobs and hearing what’s worked for them. Why aren’t I doing the same thing for life? 

It turns out to be surprisingly hard. Life comes with no instruction manual and the advice parents give is all over the place. TV and the newspapers don’t offer much more than narrow Quick Tips and I never saw a course in this stuff at school.