Neil Gaiman kertoo miten hänen kirjojensa laiton kopiointi ja vapaa levitys on lisännyt näiden kirjojen myyntiä. (Via Opettajan tekijänoikeus.) 

Mitä tekjänoikeuksien suojelemista puolustavat eivät ole tajunneet, tai eivät halua myöntää, on se että me elämme nykyään kulutuskulttuurissa, jossa kuluttaminen määrittää identiteettimme. Ei pitäisi olla siis kovin yllättävää, että esim. Gaimanin tuotantoon tykästyneet rupeavat ostelemaan hänen kirjojaan ja muita oheistuotteita, vaikka olisivat aloittaneet lainatusta tai waretetusta kirjasta. Nykyajan ihmiset haluavat omistaa ja siten kertoa muille ja itsellemme keitä olemme. (Onko se sitten hyvä vai huono on toinen juttu.)

Maailmanlopun profetia on merkki siitä että on itse pudonnut kelkasta

Kun ottaa huomioon miten paljon ihmisten olot ovat historian saatossa parantuneet, niin kaikenlainen änkyröinti, jossa voivotellaan miten nykyään asiat ovat huonommin, voidaan ensimmäisenä approksimaationa tuomita täydeksi hölynpölyksi. Tietenkin voidaan esittää vastaesimerkkejä, mutta todennäköisyys, että joku sattumanvarainen tyyppi olisi osunut tällaiseen on häviävän pieni. Todennäköisintä on, että on ymmärretty väärin tai että myöhemmin osoittautuu, miten huononnus onkin oikeasti vain edistystä.

Tällainen änkyröinti vaikuttaa korreloivan iän kanssa, mikä viittaisi "kuninkaallisen astronomian" oireisiin. Kurt Vonnegutin jossain kirjassa oli tarina kuninkaallisesta astronomista, joka julisti ihmiskunnan loppua, koska tähdet olivat sammuneet. Syy tähtien sammumiseen oli astronomin iän myötä heikentynyt näkö. Jos siis vaikuttaa, että ihmiskunta on menossa kohti tuhoa, niin syy on todennäköisesti siinä, että on itse pudonnut lopullisesti kelkasta.

Turhin julkkis, tärkein julkkis

Voittamalla Suomen Turhin Julkkis -palkinnon osoittaa, ettei varmasti ole Suomen turhin julkkis. "Suomen turhin julkkis" on selvästikin tarpeellinen kategoria, mutta samalla kuitenkin sisäisesti ristiriitainen. Sama ristiriita ilmenee tietysti, kun samaan lauseeseen saadaan kauhisteltua Tuksun viimeisimpiä tempauksia ja sen kuinka vähän Tuksun sekoilut kiinnostavat kyseistä kauhistelijaa.

Kaikki mitä tarvitsee tietää kirjoittamisesta (l. selittämisestä) ja ymmärtämisestä

Jos asia on vaikea selittää, niin sitä ei ole vielä ymmärtänyt kunnolla.

Tajusin jossain vaiheessa, että olen huono kertomaan tarinoita. Muille se on tietysti ilmiselvää, mutta itse sitä on vaikea havaita ja vielä vaikeampaa myöntää. Ikävää tässä kyvyttömyydessä on se, että kirjoittamani tekstit ovat jokseenkin tylsiä. Tarinoilla niistä saisi ehkä lennokkaampia ja kiinnostavampia.

Mutta nykyään tietysti sanon itselleni, että tämä on vahvuuteni, koska tarinoita kannattaa varoa.