Ajattelen liikaa ja teen liian vähän. Vain tekemisen kautta voi ohjautua jonnekin suuntaan. Ajattelemalla junnaa vain paikoillaan. (Erotan tässä nyt kirjoitus-ajattelun ja ajattelu-ajattelun. Jälkimmäinen on sitä junnaamista. Ensimmäisestä en ole varma.)
Tekemällä katoaa touhuun liittyvä romantisointi ja harhakuvat. Paljastuu todellisuuden oikea luonne. Se ei ikinä vastaa täysin harhakuvaa. Ei sen pidäkään, koska vain todellisuus ratkaisee. Vain todellisuus on tärkeää.
Ajattelussa eli harhakuvissa [1] pitäytyminen on jollain tapaa lohdullista ja turvallista. Pitää vain muistuttaa itselleen, että turvallisuuden tunne on väärä tavoite.
[1] Tämä on muuten yleinen retorinen keino tietyssä kirjoittajapiirissä. Otetaan käsite ja laitetaan sen perään ilman eri selittelyjä ristiriitainen näkemys suoralla "eli xxx" -ilmaisulla.
Kello on siirtynyt haudan suulta
2 viikkoa sitten
Tekstit
