Mielessäni muhii kirjoitus akrasiasta,  "tahdon heikkoudesta", mutta se odottaa vielä kypsymistä.

Keskeinen idea käy kuitenkin ilmi tästä Paul Grahamin tarkennuksesta artikkeliinsa Disconnecting Distraction:

Note: The strategy described at the end of this essay didn't work. It would work for a while, and then I'd gradually find myself using the Internet on my work computer. I'm trying other strategies now, but I think this time I'll wait till I'm sure they work before writing about them.

Grahamin strategia oli siis käyttää toista työasemaa hupikäyttöön ja toista työkäyttöön. Saman idean heitti ilmoille Seth Godin. (Ja varmaan moni muu.)

Tietysti pitäisi määritellä tarkasti ensin ongelma, johon haetaan ratkaisua, jotta voidaan sanoa oliko ratkaisu tehokas. Mutta olen silti aika varma, että mikään tekninen ratkaisu ei ratkaise lopullisesti tätä akrasian ongelmaa.  Kuten Grahamin huomiosta nähdään, homma kaatuu useimmiten siihen, että iskee "meta-akrasia" eli että yksinkertaisesti lopettaa kyseisen tekniikan käytön. Oli itsekuria ylläpitävä järjestely kuinka monimutkainen ja vedenpitävä tahansa, niin sen voi aina heittää kokonaan pois ja palata entiseen.

Uskon, että ratkaisu on pohjimmiltaan siinä, että löytää syyn miksi aivot preferoivat tiettyä "motorista ohjelmaa" toisen sijasta. Tällaisille konflikteille voidaan antaa nimiä kuten perfektionismi tai epäonnistumisen pelko ja niin edelleen. (Niitä on monia erilaisia.) Jostain syystä ne ovat useimmiten piilossa tietoiselta mieleltä. Tämän syyn esiinkaivaminen, tapauskohtaisesti, on uskoakseni se oikeasti tehokas keino parantaa tuottavuuttaan. Se ei siis ole kertaluonteinen ratkaisu eikä sen käyttämiseen ole mitään valmista sapluunaa. Mutta luulen, että se on lopulta ainoa tapa.

Miksi innostuin Khan Academysta

Osasyy miksi olen niin innoissani Khan Academyn kaltaisista projekteista on se, että oma kokemukseni esimerkiksi juuri matematiikan opiskelusta on aika lailla ristiriitainen. Olin toisaalta innostunut matematiikasta ja se tuntui pääosin aika helpolta. Yliopistotasollakin matematiikka ja laskennan teorian tyyliset aiheet tuntuivat hauskalta, mutta opetus oli isolta osin todella huonoa.

Erityisesti matematiikan opetus oli sellaista, että varsinainen opetus oli usein suorastaan oppimisen tiellä. Ei sillä, että luennoijat olisivat tarjonneet väärää tietoa vaan että se oli pääosin paketoitu formaattiin, jossa tavallisen opiskelijan oli hyvin vaikea pitää motivaatiotaan yllä. Pelastukseksi tuleekin varmasti usein opiskelijoiden keskinäinen yhteistyö.

Khan Academyn malli on se, että opiskelijat käyttävät luentomateriaaliaan omassa rauhassa ja omaan tahtiin ja yhteistilaisuudet ovat harjoittelua varten. Luentomateriaalin pitää tietysti olla paloiteltu riittävän pieniin ja selkeisiin kokonaisuuksiin. (Ja harva opettaja tuskin osaa esittää materiaalinsa yhtä selkeästi kuin esimerkiksi tuo Sal Khan.) Tällä tavalla opiskelija voi esimerkiksi palata vaikeaksi kokemaansa aiheeseen uudelleen eikä tarvitse pelätä kysyvänsä tyhmiä. Sitten luentojen sijaan voisi olla tilaisuuksia, joissa harjoitellaan varsinaista touhua, vaikka laskemista. Tietysti kaikessa tulee eteen resurssit ja niiden riittävyys. Mutta se on minusta ilmiselvää, että luennointi nykyformaatissa on epätehokasta.

Matematiikan luennoija voi tietysti tähän väliin sanoa, että ne jotka eivät opi ovat tyhmiä ja että joillekin nykysysteemi ei näytä tuottavan ongelmia [1]. Mutta ainakin oma ja monien tuttujeni kokemus on se, että silloin kun asiat ovat olleet paremmin, ts. innostunut luennoitsija tai erityisesti innostunut laskuharjoitusten vetäjä ja oma motivaatiokin pysyy korkealla, niin tuloksetkin olivat selvästi parempia. Motivaation puute ja "tyhmyys" ovat usein seurausta (huonosta) opetuksesta.

En yritä väittää, että läheskään kaikki pystyisivät tekemään itsestään huippumatemaatikoita. Mutta tiellä siihen voi olla esteitä, jotka oltaisiin voitu välttää.

[1] Oma tarinansa on sitten se, että matematiikan luennoijiksi päätyy todennäköisimmin ihmisiä, joille tämä vallitseva opetustapa ei tuota ongelmia.

Perusopetuksen tulevaisuus on Youtubessa

Sal Khanin kokoelma Youtubeen ladattuja videoita, joilla hän opetti serkuilleen matematiikan peruskonsepteja, on kasvanut voittoa tuottamattomaksi yritykseksi (Khan Academy), joka voi hyvinkin mullistaa koko opetusmaailman. Konseptissa ei ole sinänsä mitään vallankumouksellista uutta teknologiaa, mutta kokonaisuutena se on jo nyt auttanut tuhansia ja taas tuhansia oppilaita oppimaan tehokkaammin esimerkiksi juuri matematiikkaa. Kokoelma on sittemmin laajentunut käsittelemään mm. biologiaa ja talousasioita. Khanin tavoitteena on laajentaa kirjastoa käsittämään "kaikkia aiheita".

Khanin TED-puheesta käy hyvin ilmi millä tavalla tällainen lähestymistapa on tehokkaampi kuin perinteinen luokkaopetus. Erityisesti matematiikassa oppilaiden pitää rakentaa aiemmalle ymmärrykselle. Jos joku aihe jää epäselväksi, niin normaalissa luokkaympäristössä ei usein ole mahdollista jäädä auttamaan yksittäisiä oppilaita jo käsitellyissä aiheissa. Kun opetus on jaettu vaikkapa Khanin tekemien videoiden muotoon, niin oppilas voi palata uudelleen ja uudelleen vaikeaksi kokemiinsa konsepteihin. Ymmärryksensä tason voi tarkistaa (ja syventää) saitilla olevilla harjoituksilla. Khanin tarkoitus ei tietysti ole syrjäyttää perinteistä kouluopetusta vaan tarjota materiaalia, jonka avulla oppilaat voivat helpommin oppia erilaisia aiheita ja konsepteja.

Mielenkiinto Khanin touhuja kohtaan ei tarvitse olla vain kursorista vaan siellä voi vaikkapa itse käydä oppimassa asioita, jotka on jäänyt epäselväksi. Khanin videot ovat miellyttäviä kuunnella ja sopivan mittaisia (noin kymmenen minuuttia per spesifi aihe). Hän on selvästi innostunut opettamisesta ja erityisesti opettamistaan aiheista. Itsekin ajattelin hieman opiskella Khanin videoiden avulla.

Koko projekti on niin riemastuttavan positiivinen, että tulee melkein tippa linssiin. Projekti on monessa mielessä esim. Wikipedian matematiikka-artikkeleiden antiteesi: ei ole tarkoitus kuulostaa viisaalta vaan tarkoitus on yksinkertaisesti opettaa asioita. Vieläpä maailman tärkeimmästä aiheesta lähtien. (Vinkki: se on matematiikka.)

Tietysti olisi vielä hienompaa, jos saitilla olisi sisältöä myös suomeksi. Khan Academylla on tarkoituksena kääntää opetussisältö muille kielille, joten mitään varsinaista estettä sille ei olekaan. Toivottavasti jostain löytyy matematiikasta innostunut suomalainen, joka tekee Khanin videot suomeksi.

PS. Khan nostaa puheessaan mielenkiintoisen pointin oppimisnopeudesta ja lahjakkuudesta. Jotkut oppilaat tietysti oppivat nopeammin uusia konsepteja ja näitä olemme tavanneet pitämään lahjakkaina. (Itse kuuluin esimerkiksi matematiikassa tähän ryhmään kouluaikoina.) Mutta kun oppilailla on mahdollisuus rauhassa palata vaikeaksi kokemiinsa aiheisiin ja junnata niiden kanssa niin kauan kuin haluaa, niin nämä oppilaat ottavat lopulta lahjakkaat kiinni. "Lahjakkuus" voi siis olla jossain tapauksissa vain sattuman kauppaa.

Haluan delegoida äänestykseni

Nyt tiedän miten haluan äänestää: valitsen tuttavapiiristäni jonkun, jonka mielipiteet ovat tarpeeksi lähellä omiani ja pyydän häntä valitsemaan minulle ehdokkaan. Jos valitsemani henkilö ei halua valita minun äänelleni kohdetta, niin se voi olla hyvä filtteri sille, ettei hän ole tarpeeksi kiinnostunut politiikasta. Valitsemani henkilö voi olla periaatteesta tällaista järjestelyä vastaan, mutta se kertoisi taas, että hänen mielipiteet eivät välttämättä menekään niin yksiin kanssani.

Muuten järjestely kuulostaa tehokkaalta: minun ei tarvitse käyttää aikaa sopivan ehdokkaan etsimiseen eikä tuntea syyllisyyttä kun en jaksa aiheeseen perehtyä. Mutta samalla tulee annettua ääni ehdokkaalle, jonka äänestäminen edistää suurimmalla todennäköisyydellä asioita, joihin itse uskon. Tiedän kyllä, ettei juuri minun ääni mihinkään vaikuta, joten en ole aiemminkaan suurta syyllisyyttä tuntenut siitä, etten ole ehdokkaisiin juuri perehtynyt. Mutta en toisaalta ole äänestämistä vastaankaan.

Valinta voi toki osua ehdokkaaseen ja puolueeseen, jonka ensivaikutelma on minulle epäillyttävä, mutta järjestelyn tarkoitus onkin, että minun ei tarvitse asiaan perehtyä, mutta että ääni menee suunnilleen oikeaan suuntaan. Itse asiassa uskon jopa, että tällä tavalla ääni menee lähemmäksi oikeaa kuin itse valitsemalla.


Ideassa ei tietysti ole mitään uutta ja moni käytännössä näin jo toimiikin. Mutta itselleni oli hauskaa päätyä tähän lopputulemaan. Tietysti jos näette strategiassa jotain merkittäviä heikkouksia, niin olisi hauska kuulla kommenteissa.