Herodes ysitonnisessa mainittiin taannoin koulukiusatut. Sehän on aihe, josta ei saa olla kuin yhtä mieltä, "yksikin kiusattu on liikaa" ja että "se pitää saada välittömästi loppumaan". En ota näihin tavoitteisiin kantaa tässä muuten kuin niiden teknisen toteutettavuuden kannalta.
Perusongelma kaikessa kiusaamiseen liittyvässä on se, että nuorille syntyy oma sosiaalinen todellisuus ja siihen vaikuttaminen ulkopuolelta on jotakuinkin mahdotonta. Tähän todellisuuteen kuuluu yhtenä osana se minkä tunnemme kiusauksen nimellä ja sen poistaminen vaatisi, että pääsisi tämän sosiaalisen todellisuuden sisään. Sinne ei pääse sisään opettajan tai muun auktoriteetin toimesta. Itse asiassa tällaisten vaikutuspyrkimykset vain vahvistavat päinvastakkaisia voimia tässä nuorten maailmassa.
Edes huonossa asemassa olevat eivät tyypillisesti halua ulkopuolista interventiota, koska se voisi heikentää heidän asemiaan entisestään. Kukaan ei myöskään varmasti ryhdy järjestelmän sisällä "ritariksi", koska se riskeeraisi oman aseman. Kenelläkään yläaste- tai lukioikäisellä ei ole vielä niin vahvaa egoa, että uskaltautuisivat näin suureen riskiin. Puhumattakaan siitä, että siitä ei olisi juuri kenellekään mitään henkilökohtaista hyötyä.
Opettaja voi tietysti yrittää murtautua tähän todellisuuteen olemalla "hyvä jätkä", mutta tämä lumous purkautuu heti kun opettaja joutuu vetoamaan auktoriteettiinsa tai jos hän yrittää itse pysyä samalla tämän todellisuuden ulkopuolella. Eikä tällainen ole joka tapauksessa kuin tilapäistä. Nuorten (tärkeimpään) sosiaaliseen todellisuuteen kuuluu vain muita nuoria.
Jos tähän touhuun yrittää vaikuttaa pakko- ja kurinpitokeinoilla, niin kuri joudutaan säätämään kovemmaksi kuin vankiloissa. Ja sitäkään tuskin halutaan.
Jonkinlainen pakkokeino- kurinpitojärjestelmä tarvitaan, että homma ei lähde täysin kädestä, mutta järjestelmä on lähinnä symbolinen. Symbolinen siis siinä mielessä, että se tavallaan signaloi, että ihan mitä tahansa ei suvaita, mutta että sen järjestelmän oma vaikutusmahdollisuus on lopulta aika mitätön. Sosiaalisessa todellisuudessahan tehdään jokaiselle selväksi oma asema ja siitä kiinnipitäminen on paljon vahvempi motivaattori kuin tehottomat kurinpitouhkaukset.
Pikku-Pietari
2 viikkoa sitten
Tekstit
1 kommentti:
Kyllähän asialle voisi tehdä paljonkin.
Esimerkiksi lapsille voisi opettaa, mistä kiusaaminen johtuu, eli että ihmiset ovat myös laumaeläimiä, ja pahimmillaan vain laumaeläimiä. Käyttäytymismallit ja poliittisen pelin keinot tulisivat lapselle selväksi jo pienestä pitäen. Mutta se tarkoittaisi, että opettajat ensin myöntäisivät tämän itselleen. Se ei tule ihan heti tapahtumaan.
Pahinta on kiusatulle lapselle se, että opettajat kieltävät ongelman olemassaolon ja tutkimusten mukaan jopa pahentavat ilmiötä suosimalla erilaisin tavoin muutenkin suosittuja lapsia. Lapselle voisi riittää jopa toivo siitä, että kiusaaminen joskus oikeasti loppuu, eikä jatku koko elämän.
Myös statushierarkian insentiiveihin voisi puuttua, eli tehdä hierarkiassa muita fyysisesti tai henkisesti alistamalla kohoaminen kannattamattomaksi.
Esimerkiksi kiusaajille nöyryytysrangaistuksia, jotka tiputtavat heidän asemansa laumassa todella alhaiseksi.
Vähän kovempana rangaistuksena siirto toiseen kouluun. Uusi oppilas on aina heikommalla kuin muut.
Viimeisenä rangaistuksena lapsen ottaminen pois vanhemmiltaan tai erottaminen koulusta. Pahat lapset ovat nuorisorikollisia jo tosi nuorena, joten kierteeseen pitäisi puuttua jo varhaisessa vaiheessa ja tarpeeksi voimakkaasti.
Lähetä kommentti