keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Mike Masnickin näkemys musiikkibisneksen tulevaisuudesta

Mike Masnickin esitys siitä, miten Nine Inch Nails on ottanut digitaalisen ajan musiikkijulkaisemisen haltuunsa ilman tekijänoikeusrajoituksia, muotoilee parhaiten nykyisen käsitykseni miten kulttuurialan ihmisten pitää tuottaa elantonsa. Muiden ei tarvitse tehdä elantoaan juuri samalla tavalla, mutta pohjalla pitää olla lähestymistapa, jossa tarjotaan kuluttajille syy ostaa. (Masnickin esityksessä on muitakin esimerkkejä kuin Nine Inch Nails, joka loi yleisönsä alunperin levy-yhtiöiden avulla.)

En ole perehtynyt asiaan kovin hyvin, mutta maallikkonäkemykseni mukaan mitään muuta järkevää tietä ei ole. Tiedän omalta osaltani, että olen valmis maksamaan, ja maksankin jo, kulttuurista. Uskon myös, että myös suurin osa muistakin ovat valmiita maksamaan, kunhan myynnissä on jotain muutakin kuin "syyllisyydestä vapauttamista". Se on mahdollista ilman jo järjettömyyksiin käyvää rajoittamista.



Leadership Music Digital Summit 2009 - Entire Mike Masnick keynote presentation, 3/25/09 from Leadership Music Digital Summit on Vimeo.

tiistai 28. joulukuuta 2010

Aikaansaamisen peruspilareita

Uskon nykyään, että viivyttelyn ongelmaa ei voi ratkaista metodologisesti. Mutta on jotain perusperiaatteita, joiden tietäminen voi auttaa. Kun nämä periaatteet on sisäistänyt, niin itsestä ei tunnu siltä, että toimisi jonkun järjestelmän pohjalta. Ei tunnu siltä, että olisi ratkaissut ongelman, mutta itse aikaansaaminen onnistuu paljon paremmin.

  • Glukoosi.
    • Älä yritä puristaa tahdonvoimaa, jos glukoosi on loppunut vaan tankkaa lisää energiaa. 
  • "Do It Now" -periaate. 
    • Järjestä hommat sekventaalisesti jos mahdollista ja tee järjestyksessä. (Sekventaalinen järjestys ei kuitenkaan saa olla prioriteettiin perustuva.)
  • Hyperbolisen diskonttaamisen väistäminen
    • Hyperbolinen diskonttaaminen on sisäänrakennettu ominaisuus (mm. ihmisillä), joka saa meidät preferoimaan tavoitteita, jotka ovat lähempänä tulevaisuudessa. 
    • Siinä vaiheessa, kun joutuu tämän vertailun armoille, on yleensä jo hävinnyt. 
    • Priorisointi ja tehtävien välillä valitseminen yleensä vie tähän. 
  • Lopputuleman visualisoiminen
    • Juju ei ole siinä, että pilkkoo tehtävän tarpeeksi pieniin osiin. 
    • Vaan siinä, että löytää homman, jonka valmiiksisaamisen voi visualisoida, ts. se on niin lähellä valmista, että pystyy kuvittelemaan tekoprosessin ja valmistumisen. 
    • Kun tässä onnistuu, niin siirtymää varsinaiseen tekemiseen ei yleensä edes huomaa. 
  • Anteeksianto (itselle)
    • Unohda kaikki menneet viivyttelyt ja saamattomuudet. Vain tämä hetki on olemassa.
    • Anteeksi ei voi antaa kerralla vaan se pitää tehdä joka kerta uudelleen. 
    • Jos annoit itsellesi anteeksi ja puolen tunnin päästä olet samassa tilanteessa, niin anna itsellesi uudelleen anteeksi. 
  • Vältä järjestelmällisiä aikaansaamisen metodeja 
    • Vähän Catch-22:n tyyliin tehokkainkin toimimisen organisointi sotkeutuu omiin saappaisiinsa, koska organisoiminen vie väistämättä aikaansaamisen sudenkuoppiin. 
    • Saamattomuuden märehtiminen vain pahentaa asiaa. Ks. myös kohta anteeksianto. 
    • Metodeista lukeminen luo aivoihin simulaation tulevaisuudesta, jonka aivot nauttivat välittömästi. Tämä syö tehon varsinaiselta toiminnalta. 
    • Sääntö koskee myös tätä tekstiä. 

maanantai 27. joulukuuta 2010

Symphony of Science


En tiedä toimivatko nämä tieteen sanoman levittämisessä, mutta minua nämä ainakin koskettivat.

Lisää videoita Symphony of Science -sivustolla.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Huumorin evolutionäärinen synty ja tarkoitus

Daniel Dennett esitteli taannoin lyhyessä puheessaan selitysmallin (nimeltään Hurleyn malli) sille, mikä on huumorin tehtävä ja tarkoitus aivoissamme. Esitys jäi ärsyttävästi cliffhangeriin. Nyt joku opiskelija oli nauhoittanut iPhonellaan Dennettin pidempää luentoa samasta aiheesta, mutta siitäkin on vain vajaa puolet julkaistu.

Onneksi Dennett pääsee jälkimmäisessä esityksessä jo asiaan, vaikka esitystä ei kokonaan pääse näkemään. Teoria on tiivistetysti se, että evoluutio on kehittänyt huumorin palkitsemismekanismiksi väärin menevien ennustusten "debuggaamiseen". Tässä tarkoitetaan siis ei-tietoista jatkuvaa ennustamista, joka mahdollistaa esimerkiksi jouhevan liikkumisen. Aivojen pitää tehdä tätä ennustamista reaaliaikaisesti ja mahdollisimman luotettavasti. Ongelma ei ole helppo ja virheitä tulee tietysti jatkuvasti.

Näiden virheiden havaitseminen, ymmärtäminen ja korjaaminen, karkeasti sanoen "debuggaaminen", vaatii aivoilta resursseja (erityisesti tietoisuuden kohdistamisen ongelmaan). Ylipäätään tietoinen ajattelu nykytutkimustenkin valossa on raskasta touhua, johon ei riitä resursseja ihan loputtomiin. Hurleyn malli väittää, että evoluutio on luonut huumorin mekanismiksi, joka palkitsee tästä debuggaamisesta. Eli kun ennuste menee sopivalla tavalla pieleen ja sen huomaa, niin tämän ristiriidan korjaaminen aiheuttaa meissä mielihyvää.

Tämä mielihyvä, "palkinto", ei ole suoranaisesti yhteydessä nauruun. Usein siitä seuraa naurua, mutta nauramme myös muista syistä. Nauru itsessään voi olla kehittynyt tyystin eri evoluutiopolkua.

Kulttuuri on sitten ruvennut käyttämään tätä aivojen piirrettä hyödykseen komedian saralla. Ihmisten itse luoma huumori on tietysti samalla tavalla superstimulus siinä missä suklaaleivos on sokerihampaalle ja nuoret seksikkäät mallit lisääntymisvietille.

Hurley, Dennett ja Adams ovat kirjoittaneet teoriasta kirjan, Inside Jokes, joka ilmeisesti julkaistaan joskus alkuvuodesta 2011.