Mielessäni muhii kirjoitus akrasiasta,  "tahdon heikkoudesta", mutta se odottaa vielä kypsymistä.

Keskeinen idea käy kuitenkin ilmi tästä Paul Grahamin tarkennuksesta artikkeliinsa Disconnecting Distraction:

Note: The strategy described at the end of this essay didn't work. It would work for a while, and then I'd gradually find myself using the Internet on my work computer. I'm trying other strategies now, but I think this time I'll wait till I'm sure they work before writing about them.

Grahamin strategia oli siis käyttää toista työasemaa hupikäyttöön ja toista työkäyttöön. Saman idean heitti ilmoille Seth Godin. (Ja varmaan moni muu.)

Tietysti pitäisi määritellä tarkasti ensin ongelma, johon haetaan ratkaisua, jotta voidaan sanoa oliko ratkaisu tehokas. Mutta olen silti aika varma, että mikään tekninen ratkaisu ei ratkaise lopullisesti tätä akrasian ongelmaa.  Kuten Grahamin huomiosta nähdään, homma kaatuu useimmiten siihen, että iskee "meta-akrasia" eli että yksinkertaisesti lopettaa kyseisen tekniikan käytön. Oli itsekuria ylläpitävä järjestely kuinka monimutkainen ja vedenpitävä tahansa, niin sen voi aina heittää kokonaan pois ja palata entiseen.

Uskon, että ratkaisu on pohjimmiltaan siinä, että löytää syyn miksi aivot preferoivat tiettyä "motorista ohjelmaa" toisen sijasta. Tällaisille konflikteille voidaan antaa nimiä kuten perfektionismi tai epäonnistumisen pelko ja niin edelleen. (Niitä on monia erilaisia.) Jostain syystä ne ovat useimmiten piilossa tietoiselta mieleltä. Tämän syyn esiinkaivaminen, tapauskohtaisesti, on uskoakseni se oikeasti tehokas keino parantaa tuottavuuttaan. Se ei siis ole kertaluonteinen ratkaisu eikä sen käyttämiseen ole mitään valmista sapluunaa. Mutta luulen, että se on lopulta ainoa tapa.