Lupaukset ja vedot

Näin uudenvuoden huitteilla voisi puhua tapojen muuttamisesta ja uudenvuodenlupauksista.

Ajatellaan nyt, että kuvitteellinen uudenvuodenlupauksemme on vaikkapa vuosikymmeniä jatkuneen tupakoinnin lopettaminen. Jos otetaan tällainen lupaus sattumanvaraisesti (tupakoinnin lopettajien) populaatiosta, niin ei liene kovin pöyhkeätä väittää, että odotusarvo vedossa lupausta vastaan olisi positiivinen.  Oletetaan vaikka aikaikkunaksi vuosi. (Itse asiassa jos tämä olisi jotenkin järjestettävissä niin ettei vedon vastapuolena ole itse lopettaja, niin olen valmis ottamaan vastaan tällaisia vetoja.)

Nyt jos vedon vastapuoli on itse lopettaja, niin voisi olettaa, että vedon odotusarvo muuttuisi. Mutta omasta kokemuksesta tällaisten vetojen toimivuus lupausten pitämisen motivaattorina on lopulta aika heikko. En ole pitänyt tilastoa, mutta en muista äkkiseltään yhtään tapausta, jossa tällainen järjestely olisi toiminut.

Jos kuitenkin ajatellaan hypoteettisesti, että tällainen veto lupauksen pitäjän kanssa voitaisiin järjestää niin, että siitä ei mitenkään voisi luistaa, niin oletettavasti on olemassa rahasumma (tai muu vastaava), joka motivoisi tarpeeksi pitäytymään lupauksessa. Aika harva varmaan haluaisi joutua elämään vuosikymmeniä veloissa vain sen takia, että saa retkahtaa (esim.) tupakanpolttoon. Summa, joka varmistaisi lupauksen pitämisen olisi tietysti sidoksissa jokaisen henkilökohtaiseen varallisuuteen ja tilanteeseen, mutta tällainen summa olisi todennäköisesti melkein kaikille löydettävissä.

Nyt kysymys kuuluu, että miksi tällaista järjestelyä ei ole olemassa, jos se kerran takaisi lupausten pitävyyden? (Tai ainakin merkittävästi kasvattaisi niiden pitämisen todennäköisyyttä.)

Kysymys on tietenkin siinä mielessä kompa, että ajatusleikissä on monta reikää. Mutta niiden pohtiminen ehkä paljastaa paremmin millä tavalla huijaamme itseämme näissä asioissa ja että millaisen arvon oikeasti laitamme esimerkiksi pahan tavan lopettamiselle.