Toiminta on havainnon korjaamista vastaamaan tavoitetilaa

Taannoin kirjoitin listan elämänohjeita. Seison väittämien takana edelleenkin, mutta aikaansaamiseen liittyvän kohdan iskulausetta en saanut muodostettua niin ytimekkääksi kuin olisin halunnut. Sen taustalla on ajatus, jonka olen poiminut Bill Powersilta. Powers väittää, että toimintaamme ohjaa hierarkkinen kontrollijärjestelmä, joka yrittää joka tasolla saada havaintosignaalin (esim. visuaalinen) vastaamaan kontrollijärjestelmän tavoitearvoa. Termostaatti on esimerkki yksinkertaisesta kontrollijärjestelmästä, joka yrittää saada huoneen lämpötilan vastaamaan sille asetettua lämpötilaa. Kontrollijärjestelmässä on kontrollisignaali (termostaatissa tavoitelämpötila, yleisesti ottaen tavoitetila), havaintosignaali (termostaatissa lämpöanturi) ja joku tapa korjata havaintosignaalia vastaamaan kontrollisignaalia (termostaatin tapauksessa kyky viilentää tai lämmittää).

Ihmisen toiminnasta yksinkertainen esimerkki voisi olla vaikkapa auton ajaminen, jossa havaintosignaalia (se mitä silmin havaitsemme) kontrolloidaan tällä samalla periaatteella. Emme järkeile tietoisesti, että rattia pitää kääntää tietyn verran johonkin suuntaan, että pysymme kaistalla, vaan katsomme tietä ja korjausliike tapahtuu ikäänkuin automaattisesti. Hierarkia syntyy siitä, että vastaava kontrollijärjestelmä on lihastoiminnan tasolla, joka mahdollistaa esimerkiksi sen, että pystymme painamaan kaasua ja jarrua sopivalla voimalla, että se vastaa jotain ylemmän tason havaintosignaalia (esim. näkemäämme lukemaa nopeusmittarissa).

Olen ymmärtänyt Powersin kirjasta ja LessWrongin keskusteluista, että tällaisten kontrollijärjestelmien olemassaolo hierarkian alimmilla tasoilla (lihaksissa) on todettu kokeellisestikin. Powersin teoria laajentaa idean myös korkeamman tason toiminnalle.

Aikaansaamisen näkökulmasta tämä tarkoittaa —jos Powersin malli vastaa todellisuutta— että emme voi pakottaa itseämme tekemään mitään suoraan tahdonvoiman kautta. Toiminta on jotakuinkin automaattista sen jälkeen kun olemme saaneet kontrollisignaalin (tavoitteen) tarpeeksi lähelle havaintosignaalia. Kun näemme vaihtoehtoisen todellisuuden tarpeeksi selkeästi ja pystymme vertaamaan sitä havaintosignaaliin, niin toimintamme ohjautuu miltei automaattisesti korjaamaan havaintosignaalia. Jos pystymme esimerkiksi tarpeeksi hyvin visualisoimaan puhtaan pöydän ja vertaamaan sitä todellisuuteen, niin pöydän siivoaminen ei tunnu itsensä pakottamiselta.

Tämä ei ole siinä mielessä käärmeöljyn myymistä, että tämä tapa saada itsensä toimimaan ei ole varsinaisesti helpompi. Mutta oma käsitykseni tällä hetkellä on se, että näin toiminta aktivoituu joka tapauksessa, vaikka yrittäisimme käyttää "tahdonvoimaa". Minusta tuntuu, että itseni pakottaminen ulkoisesti ei johda mihinkään ja varsinainen toiminta alkaa jollain "selittämättömällä tavalla". Silloin kun homma oikeasti liikahtaa eteenpäin, niin se ei juuri koskaan tunnu vaivalloiselta. Juju on siinä, että kun kontrollisignaalin saa sopivaan asentoon, niin siirtymistä toimintaan ei varsinaisesti huomaa, se vain tapahtuu ja yhtäkkiä onkin jo tekemässä.

Homman tekee vaikeaksi se, että kontrollisignaalin (tavoitetilan) asettaminen niin, että toiminta voi korjata havaintosignaalin vastaamaan sitä ei ole suinkaan kovin helppoa. Voin ajatella, että haluan tehdä vaikka harrasteohjelmointiprojektini kuntoon, mutta se ei vielä riitä aktivoimaan toimimaan. Vasta sitten kun se mitä "haluan tehdä" on niin lähellä jo olemassaolevaa todellisuutta, että ei ole varsinaisesti mitään epäselvää mitä pitää tehdä, niin toiminta lähtee liikkeelle.

Sivumennen sanoen tämän takia usein neuvotaan pilkkomaan homma tarpeeksi pieniin osiin. Mutta se ei riitä, ellei pienimmät osat ole nimenomaan sillä tasolla, että ne ensinnäkin haluaa tehdä ja toisekseen saavat kontrollisignaalin ja havaintosignaalin tarpeeksi lähelle toisiaan.

En osaa perustella vakuuttavasti, että tämä malli olisi todenmukainen. (En tosin pysty vastaankaan väittämään.)  Mutta oman kokemukseni mukaan se vaikuttaisi luontevalta tavalta selittää mikä ohjaa meidän toimintaa. Ja tätä yritin selittää alussa linkittämäni listan kohdassa "aikaansaaminen".