Onkohan kukaan tutkinut, että kuinka paljon aikaa ja vaivaa vie aktiivisen ystävyyssuhteen ylläpitäminen? Tietysti ne jotka sanovat ystävien olevan "tärkeintä maailmassa" jne sanovat, että pelkästään tällaisen kysyminenkin on loukkaavaa. Heidän mielestään ystäviä ei saisi ajatella resursseina eikä ystävyyttä saa myöskään ajatella vaivana.

Toki aktiivinen ystävyys voi tuntua vaivattomalta, mutta luulen, että silloin on usein kyseessä tilanne, jossa itse on nokkimisjärjestyksessä (tai markkina-arvossa) korkeammalla. Silloin toinen osapuoli on se, joka joutuu näkemään enemmän vaivaa: pitää yhteyttä aktiivisesti, järkätä omaa aikatauluaan, ja taipua enemmän sen toisen tahtoon, vaikka ei välttämättä eksplisiittisesti siltä näyttäisikään. (Mitään tällaista ei koskaan saa sanoa ääneen, koska sosiaalisten pelien luonteeseen kuuluu se, että niistä itsestään ei puhuta ääneen.)

Tämä kaikki juontaa siitä, että en itse oikeastaan enää ylläpidä mitään aktiivisia kaveruussuhteita. Tykkään kyllä viettää aikaa muiden kanssa, mutta olen muuttunut niin laiskaksi, että en jaksa tehdä asian edistämiseksi mitään. Ja koska en ole mikään sosiaalinen vetonaula, niin minun pitäisi nimenomaan itse olla aktiivinen ja nähdä vaivaa, jos haluaisin tällä rintamalla aktivoitua.

Mutta nyt kun (tietynlaista) aikaa on vähän, niin nämä asiat joutuvat todelliseen puntariin. Ja omalla kohdallani näyttää siltä, että arvostan enemmän kaikenlaista omaa touhuamista. Tässä yhteydessä on jotenkin käynyt ilmeiseksi se kuinka paljon pitäisi tehdä asian eteen ja laiskuus ja ajan vähyys ovat ilmeisesti nostaneet toisenlaisen prioriteetin pintaan.

Edelleen, en tarkoita, ettenkö nauttisi juttelemisesta, mutta ilmeisesti vaiva, joka minun pitäisi nähdä ylläpitääkseni aktiivisia ystävyyssuhteita on vähän liian suuri. Mutta koska tilanne ei minua varsinaisesti häiritse, niin en aio asialle toistaiseksi mitään tehdäkään.