torstai 31. joulukuuta 2009

Kävin joskus yliopistolla kurssin käyttöliittymäsuunnittelusta. Koska en ole varsinainen käyttöliittymien tekijä, niin kurssin konkreettinen hyöty jäi lopulta varsin marginaaliseksi.

Sen sijaan haitat ovat merkittäviä. Olen saanut aihealueesta riittävästi tietoa, että tietoisuuteeni on tullut metataso, jolla usein havaitsen, että tämäkin on huonosti suunniteltu käyttöliittymä. Mutta koska en asialle voi tehdä mitään, enkä voi edes kostaa tekemällä parempaa liittymää, koska en työskentele liittymien tekemisen saralla, niin ainoa mitä tästä havainnoinnista jää käteen on harmistus. Jos esimerkiksi kävelen ovesta, jota ilmiselvästi pitäisi työntää, mutta jota pitääkin vetää (ja jossa ärsytyksen lisäämiseksi yleensä lukee "työnnä"), niin tajuan, että vika on oven suunnittelijassa ja tapahtuma häiritsee ja harmittaa enemmän kuin noinkin mitättömälle tapahtumalle soisi. Tehokkaampaa olisi vain taistella muutaman sekunti oven kanssa ja olla ajattelematta asiaa laajemmasta näkökulmasta (ts. että se on suunniteltu huonosti).

2 kommenttia:

Mikko kirjoitti...

Tieto lisää tuskaa.

Anonyymi kirjoitti...

Valittaminen vähentää tuskaa.