Varoitusjärjestelmää rakentamassa

Olen mielestäni jo pitkään ymmärtänyt, mitä tarkoitetaan idealla, että kaikki monimutkaisempi ajattelu tapahtuu kirjoittamalla. Tai ajattelu ylipäätään.

Tietoisuudessa kyllä pyörii jatkuvasti ajatuksia, mutta niitä on vaikea viedä eteenpäin puhtaalla ajatustoiminnalla. Ajatukset pitää kirjoittaa auki, että niitä voi paremmin ymmärtää. Tai että niitä voi ylipäätään ymmärtää. Pään sisällä voi lähteä rönsyilemään väärään suuntaan tai voi jäädä jumiin johonkin ajatukseen. Kirjoittamalla pystyy ajattelemaan.

Mutta kaiken tämän ymmärtäminen on vielä askeleen päästä varsinaisesta tavoitteesta. Siitä, että tosiaan kirjoittaa. Tämäkin idea (kirjoittamisen välttämättömästä tarpeellisuudesta ajattelun välineenä) voi huomaamatta jäädä vain "pää-maahan". Pään sisällä totean, että idea on hyvä, mutta varsinainen toteutus jää tekemättä.

Mikä on tietysti vastoin koko alkuperäistä ajatusta.

Tällainen idea ei siis ole vain tekstiin kääritty konsepti, jonka voi lukemalla sisäistää. Pakettiin kuuluu itse idean lisäksi osuus, joka pitää suorittaa "pään ulkopuolella". Sitä ei ole vain kirjoitettu mihinkään eksplisiittisesti. Missään ei ole varoitusta, että ohjeen noudattamatta jättäminen "tosi-maassa" tekee itse ohjeen täysin merkityksettömäksi.

Ja tuntuisihan sellaiset eksplisiittiset ohjeet hieman omituisilta. Ideaa esittelevässä kirjoituksessa olisi kappaleiden keskellä ikään kuin ulkopuolinen ääni sanomassa jotain tyyliin:

[Jos tämä kuulostaa hyvältä idealta, niin muistathan, että SINUN pitää oikeasti ottaa editori käteen ja ruveta KONKREETTISESTI kirjoittamaan.]

Tämä kuulostaisi hölmöltä, koska välihuomautus olisi vain toinen tapa sanoa sama asia. Siellähän se ajatus lukisi jo itse tekstissä.

Varoitusjärjestelmä pitää siksi kai rakentaa vastaanottopäähän. Varoitusjärjestelmä, joka heiluttaa punaista lippua, jos käytännön toteutukseen tarkoitettu ajatus ei päädykään koskaan sinne käytännön puolelle. "Toteutus puuttuu!" se huutaa aina välillä.

Joillakin tällainen järjestelmä on kai käytössä luonnostaankin. Heidän päässään ei ole vaaraa, että ideat ja ajatukset jäävät jumiin tällaiseen omituiseen ansaan. He vain tekevät.

Mutta minä en ole yksi heistä. Minä tarvitsen tällaisen varoitusjärjestelmän. Sitä yritän tässä itselleni rakentaa. Pään sisään.