- Glukoosi.
- Älä yritä puristaa tahdonvoimaa, jos glukoosi on loppunut vaan tankkaa lisää energiaa.
- "Do It Now" -periaate.
- Järjestä hommat sekventaalisesti jos mahdollista ja tee järjestyksessä. (Sekventaalinen järjestys ei kuitenkaan saa olla prioriteettiin perustuva.)
- Hyperbolisen diskonttaamisen väistäminen
- Hyperbolinen diskonttaaminen on sisäänrakennettu ominaisuus (mm. ihmisillä), joka saa meidät preferoimaan tavoitteita, jotka ovat lähempänä tulevaisuudessa.
- Siinä vaiheessa, kun joutuu tämän vertailun armoille, on yleensä jo hävinnyt.
- Priorisointi ja tehtävien välillä valitseminen yleensä vie tähän.
- Lopputuleman visualisoiminen
- Juju ei ole siinä, että pilkkoo tehtävän tarpeeksi pieniin osiin.
- Vaan siinä, että löytää homman, jonka valmiiksisaamisen voi visualisoida, ts. se on niin lähellä valmista, että pystyy kuvittelemaan tekoprosessin ja valmistumisen.
- Kun tässä onnistuu, niin siirtymää varsinaiseen tekemiseen ei yleensä edes huomaa.
- Anteeksianto (itselle)
- Unohda kaikki menneet viivyttelyt ja saamattomuudet. Vain tämä hetki on olemassa.
- Anteeksi ei voi antaa kerralla vaan se pitää tehdä joka kerta uudelleen.
- Jos annoit itsellesi anteeksi ja puolen tunnin päästä olet samassa tilanteessa, niin anna itsellesi uudelleen anteeksi.
- Vältä järjestelmällisiä aikaansaamisen metodeja
- Vähän Catch-22:n tyyliin tehokkainkin toimimisen organisointi sotkeutuu omiin saappaisiinsa, koska organisoiminen vie väistämättä aikaansaamisen sudenkuoppiin.
- Saamattomuuden märehtiminen vain pahentaa asiaa. Ks. myös kohta anteeksianto.
- Metodeista lukeminen luo aivoihin simulaation tulevaisuudesta, jonka aivot nauttivat välittömästi. Tämä syö tehon varsinaiselta toiminnalta.
- Sääntö koskee myös tätä tekstiä.
Stille Nächte
1 päivä sitten
Tekstit
3 kommenttia:
Luin erästä menestyjän blogia ja hänen päiväohjelmansa tuntui aika kamalan raskaalta.
Ajattelen itse, että terve ihminen toimii luonnostaan ja priorisoi näkyvän tuloksen tekemisen yli näkymättömän. Tämä jo siitä, että kaikenlaisten itseään hemmottelevien ja rentoutuvien ihmisten (erityisesti naisten) puheet kuulostavat yksinkertaisesti morbideilta.
Siksi kaikki tilanteet, missä yritetään "saada enemmän aikaiseksi" ovat lähtökohtaisesti jotenkin epäterveitä. Toisin sanoen koko viivyttelyn tuska tulee jo siitä, että on ajatus että pitäisi jotenkin tehdä enemmän.
Tässä on vain se heikkous, etten tiedä onko edes olemassa mitään luontaisen aikaansaavuuden tilaa tai onko se saavutettavissa.
Olen kuitenkin jotenkin vakuuttunut siitä, että aina kun tunnen itseni stressaantuneeksi, katson sen oireeksi siitä että olen valinnut jotain väärin. Tämän pidempää empiriaa ei vielä ole.
Sympatisoin näkemyksiäsi, mutta ne tuntuvat olevan joskus ristiriidassa todellisuuden kanssa. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että päivä jossa on imeytynyt aktiiviseen työntekoon ovat paljon mukavampia sekä päivän aikana että sen jälkeen. Lisäksi tällaisesta päivästä ei todennäköisesti tule negatiivisia seuraamuksia.
Joskus taas ei pääse homman teossa alkuun ja koko päivä menee tuskaillessa sitä, että ei tee mitään. Tämä tuntuu sekä ikävältä päivän aikana että sen jälkeen.
Olet oikeassa ja minä väärässä. Olen vain itse aika stressaantunut nyt ja on hauska kehitellä kaikkia juttuja. Niitä on kiinnostava katsoa sitten joskus jos pääsen rentoutumaan. Luulen, että ne kaikki osoittautuvat tyhjän länkytykseksi. Vastaavasta on kokemusta ennenkin. Kiinnostavaa onkin se, miten ja millä tavalla näitä tekosyitä valitaan ja käytetään.
Lähetä kommentti