maanantai 4. helmikuuta 2013

Taisin jutustella metodisesta alemmuudentunnosta aiemmin. En ole muuttanut mieltäni asiasta, mutta tajusin paljon yksinkertaisemman perustelun miksi tämä metodi on hyödyllinen. Syynä on Dunning-Kruger -efekti.  "Ylemmyydentunne" on joko merkki aidosta ylemmyydestä tai sitten siitä, että metakognitiivisten taitojen heikkouden vuoksi ei osaa tunnistaa omaa huonouttaan. Ikinä ei voi varmasti tietää kummasta on kyse.


1 kommentti:

M kirjoitti...

Omien kokemusteni mukaan kehittyminen on syklinen prosessi. "Ylemmyydentunne" eli kokemus siitä että osaa on yksi vaihe prosessissa. Toinen vaihe prosessissa on tunne, että ei osaa. Lajia pitkään harrastaneella tai ammattilaisella sykli tihenee. Koska jo tietää että alemmuudentunne odottaa nurkan takana, se pitää nöyränä, joka mahdollistaa oppimisen.

Metodinen alemmuudentunto on ideatasolla hyvä, mutta käytännössä jokainen kerta kun olen nähnyt sitä käytettävän esim. muodossa "koska minulla on pienet aivot niin en ymmärrä tätä" sitä on mielestäni käytetty statustransaktiona ja eräänlaisena peliliikkeenä argumentaatiossa.

Jos X ja Y väittelevät ja vaikka X tietää olevansa oikeassa, X vetoaa metodiseen alemmuudentuntoon ja siihen että on varmaan tyhmä. Jos Y tarttuu syöttiin ja ottaa ylästatuksen, X ampuu Y:n alas.