tiistai 11. lokakuuta 2011

Oivallukset

Jonkin asian ymmärtäminen alkaa ensin (1) perinpohjaisella hämmennyksellä ja sekaannuksella. Lopulta tulee, jos on tullakseen, oivallus (2), jolloin tämän sekaannus katoaa ja tilalle tulee ymmärrys. Vähitellen oivalluksen tunne häviää ja asia muuttuu ymmärryksessä triviaaliksi (3). (Tämä pätee riippumatta siitä onko asian oikeasti ymmärtänyt, ts. onko objektiivisesti ottaen oikeassa.)

Kun asiasta yrittää kirjoittaa ensimmäisessä vaiheessa, niin selittäminen on vaikeaa, koska ei ymmärrä asiaa.  Viimeisessä vaiheessa (3) tuntuu hölmöltä kirjoittaa aiheesta, koska tuntuu, että asia pitää olla kaikille ilmiselvä. Hedelmällisintä onkin kirjoittaa toisessa vaiheessa, koska silloin näkee samalla oman sekaannuksensa ja ratkaisun siihen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämä vaihe ei kestä kovin pitkään. Tunne häipyy jo muutaman päivän sisällä ja muisto tästä oivalluksesta katoaa viimeistään muutaman kuukauden päästä.

Jos oivallukseen liittyy joku toiminto tai tekeminen —sanotaan vaikka että on yhtäkkiä oivaltanut että kuntoilu vaikuttaa tietyllä tavalla aivojen toimintaan— niin samalla periaatteella tämä oivallus pitää jalkauttaa nopeasti rutiiniksi, koska lopulta tämäkin oivalluksen tunne katoaa ja sen jälkeen on vaikeampaa löytää motivaatiota aloittaa oivallukseen liittyvä tekeminen.

Tämä oivallukseen liittyvä aivokemia on ihan yleisesti tiedossa. Aivoissa tehdään joku sopivalla tasolla tapahtuva kytkentä, joka tuntuu hyvältä. Se on käytännössä siis oppimista. Mutta tähän kytkentään liittyvä hyvänolon tunne tietysti katoaa ajan kanssa, koska "se on jo opittu".

Ei kommentteja: