Poimintoja puheradiosta

Harrastuksen myötä olen autoillut aika paljon kesän aikana ja välillä kanavaksi valikoituu Yle Puhe. (Yle Suomella kuulee puheohjelmia, mutta siellä puhutaan liian möreällä äänellä, että siitä saisi autolla ajaessa selvää.) Kerran aiheena oli homous Suomessa 60- ja 70-luvuilla. Silloin kun se oli laitonta Suomessa, muistatteko? Siitä jäi mieleen lähinnä kuvaukset julkisista vessoista, joille annettiin hassuja nimiä. Olympiastadionin huitteilla oli vessa, jonka nimi oli Jennyn teehuone. Ei siitä sen enempää.

Jollain toisella reissulla jäin kuuntelemaan puheohjelmaa Lahjakkaiden naisten huijarisyndrooma. Tunnistin itseni huijarisyndrooman oireista välittömästi. Lyhykäisyydessään kyse on siis tunteesta, että vaikka saa kuulla positiivista palautetta omista ominaisuuksistaan, niin pohjimmiltaan tuntee olevansa huijari. Pelkää, että on vain ajan kysymys, että huijaus paljastuu ja joutuu lopettamaan nykyisen toimenkuvansa. Ristiriitaista oireilussa on se, että huijariksi itsensä kokeva ei ole välttämättä saanut juurikaan negatiivista palautetta. Huijarista tuntuu esimerkiksi, että esim. työtoverit ovat paljon fiksumpia kuin itse.

Otan nyt kulauksen viiniä ja kuuntelen. Kippis!

Erään yhteisen tuttavamme jaksoi aina muistuttaa, että jos joku idea on hyvä ja tehokas, niin se leviää nopeasti yleisempään tietoisuuteen. Tulipahan vain mieleen tätä lukiessa:

SLOW IDEAS -- Some innovations spread fast. How do you speed the ones that don’t?