tag:blogger.com,1999:blog-5574097451283949279.post731934582397943387..comments2023-06-25T15:16:55.091+03:00Comments on Virheitä: Viivyttely vähenee vain konkretiallaJarnohttp://www.blogger.com/profile/07498609952519165242noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-5574097451283949279.post-752192106418438142012-06-21T10:09:13.270+03:002012-06-21T10:09:13.270+03:00Vai että pomodoro... hienoa että nyt sillekin toim...Vai että pomodoro... hienoa että nyt sillekin toimintamallille on nimi. Aikanaan, kun vielä olin nuori ja kenties lupaavakin tiedemies, totesin että jaksan keskittyä lukemiseen, kirjoittamiseen tahi yhtään mihinkään enintään noin 20 minuuttia kerrallaan. Sen jälkeen oli aivan pakko pitää tauko. Kaikki muut toimintatavat johtivat työnteon täydelliseen katkeamiseen.<br /><br />Sittemmin olen tehnyt vähän konkreettisempia töitä - kuten kunnostellut vanhoja veneitä. Tuo parinkymmenen minuutin rytmitys tuntuu pätevän siinäkin. Se on pisin mahdollinen aika, jonka teen työtä tauotta. Auvoisan flow-tilan saavutettuani tauko on ehkä lyhyempi tai työn tekemisen meininki ei katkea, mutta aika ajoin siinäkin selkänsä oikaisee ja vain katselee kättensä työtä.<br /><br />Veneet ovat pirullisia työkohteita. Useimmiten niiden kanssa työskennellään kurjissa asennoissa, työvaiheet ovat ajallisesti pitkiä ja kelvollisen tuloksen saamiseksi pitää harjoittaa jonkinlaista ammattimuusikon asennetta: kaikki, mitä ei tee jokseenkin rennosti ja kroppa lämpimänä, menee pieleen. Tylsistä tylsin maalinkaavinta siis pitää jaksottaa siinä kuin tutkielman kirjoittaminen: ennen kahvitaukoa kaavin vielä tuohon rajaan asti. Jos ajattelee, että kaavin vielä vähän, tulee ennen taukoa - ja sen jälkeen - kaapineeksi todella vähän. Nimittäin sen verran, että vakuuttuu tehneensä vähän jotakin. Ja se taas ei ole tehokasta työskentelyä.<br /><br />Maalin kaapiminen ja tutkimuksen kirjoittaminen ovat mielestäni hohdokkuudessaan aika lähellä ääripäitä. Kaavinta on tylsää, mekaanista, raskasta ja likaista. Muistaakseni tutkijantyökin oli usein tylsää, mekaanista ja raskasta. Ja joskus jopa likaista - ainakin moraalisesti. Mutta kyllähän se tietämättömien uteliaisuutta herätti, kun kertoi olevansa yliopistossa tutkijana. Kirjoitustyötä pystyin tekemään nelisen tuntia päivässä. Yleensä sen, mitä neljän tunnin tehokkaan työskentelyn jälkeen yritti ajatella ja kirjoittaa, pyyhki seuraavana päivänä pois. Töiden viime vaiheissa tässä pystyi kyllä venymään, mutta vastaavasti työn ollessa tylsimmillään kolmekin tuntia saattoi riittää. Noissa venehommissa pakkaa olemaan samoin. Kaikkein intensiivisintä työtä jaksan enintään nelisen tuntia päivässä. Joskus, jos jonkin työkokonaisuuden valmistuminen on käsillä, voi toki jaksaa pitempäänkin.tedhttps://www.blogger.com/profile/15369638192655743926noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5574097451283949279.post-79068826605170637002012-05-19T18:49:15.498+03:002012-05-19T18:49:15.498+03:00Hauskinta on, että blogipostaus itsessään sisälsi ...Hauskinta on, että blogipostaus itsessään sisälsi abstraktia ajattelua konkretian ja abstraktisuuden suhteesta, mutta tässä asiayhteydessä sallittakoon ;)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5574097451283949279.post-11353141163362648402012-03-17T19:41:25.347+02:002012-03-17T19:41:25.347+02:00Hyvä teksti. Abstrakti ajattelu antaa tietenkin nä...Hyvä teksti. Abstrakti ajattelu antaa tietenkin <i>näköaloja</i>, mutta toimintaan tarvitaan <i>ensimmäinen askel</i>.<br /><br />Selitys sille, että ihmiskunta saa yleensä mitään tehtyä, lieene että useimmat ihmiset kokevat abstraktin ajattelun vastenmieliseksi ja heidät pitää manipuloida siihen kepein ja porkkanoin sikäli kun se on opiskelun tai töiden kannalta välttämätöntä.<br /><br />On myös toki modernin individualismin oire, että tarvitsemme munakelloja muistuttamaan, että hei liikkeelle siitä.Anonymousnoreply@blogger.com